Mä en yksinkertaisesti käsitä, ett miks kaikissa seurustelusuhteissa menee "oma kulta" edelle? Jopa "murusen" mielipiteet on paljon tärkeämmät kuin omat? Otteita ystävien suusta:

"Mä en voi nyt viel nähdä, kun mennää "Heikin"(nimet muutettu) kanssa katsomaan mun pukuun kangasta. Jos se ei näytä sen mielest hyvält niin mun pitää valita uus kangas."

"En mä tiedä voinko tulla ulos, kun ollaa "Mikon" kanssa ajateltu olla tää ilta kotona ja se ei oikeen muutenkaa tykkää jos meen ulos kavereiden kans."

"Me ollaan ajateltu "Jussin" kanssa hankkia koira. Tai "Jussihan" sen koiran lähinnä haluaa, mutta kyllä mäkin alan kallistua siihen päin, että se ihan kiva olisi."

"Istuskelen tässä sohvalla, kun "Kalle" katsoo telkkarista formuloita. Ei ole mitään tekemistä."(Heitin tässä välissä ystävälleni, että menisi hyppimään telkkarin eteen, jotta "Kalle" huomioisi hänet) "No en mä nyt viitti, kun sitten se suuttuu kauheesti."

"En mä nyt oikein voi tulla kahville. Oon "Minnan" kanssa sen luona ja se ei oikeen tykkää jos nään muita tyttöjä, vaik se tietääki ett oisin niiden kanssa vaan pelkkä kaveri. En haluu nyt riskeerata mitään, sori."

Tässä koottuja kommentteja, jotka on saanut mut aikamoisen hämmästyksen valtaan. Mihin jäi ne mielipiteet, jolloin väitettiin että "Joo mä en ikinä anna kenenkää miehen/naisen pompottaa mua..." jne? Muuttuuko kaikki ihan oikeesti eri ihmisiks aloitettuaan suhteen? Itselläni on periaate ja se on, että kaikki on samalla linjalla. Poikakaveri ja ystävät. Kukaan ei ole toisen edellä, eikä kukaan toisen takana. Näin on aina ollut. Ellei sitten ole niinkin, että ystävätkin menevät kaiken edelle. Ainakin ne menevät perheen edelle. Joidenkin mielestä tää saattaa vaikuttaa aivan oudolta, mutta mulle se ei ole outoa. Muutamalla ystävälläni on sama periaate, kuin itselläni ja heistä olen myös huomannut sen, että he pysyvät järkkymättä siinä periaatteessa.

Tästä päästään taas siihen, että monet unohtavat ystävänsä, kun aloittavat seurustelun. Vaikka he kivenkovaan väittäisivät, että "Joo mä en koskaan unoha mun kavereit, vaik seurustelisinki." Mutta niin vain käy. Sitten muuttuu myös näiden ihmisten persoonaki erilaiseksi. Uusi kumppani haluaa muokata ko. henkilön itsensä mieleiseksi. Okei. Näin ei aina käy, ei tietenkään, mutta on tämäkin nähty. Menee niin hermot tälläiseen. Itse olen myös pysynyt periaatteissani kun seurustelen ja yleensä se on myös ymmärretty, joskus taas ei. Kysynpä siis vain, että: Miksi kaverit unohtuvat, kun seurustellaan? Itse en sitä tee, enkä tule tekemäänkään.